Enemmän kuin hiilijalanjälki: muoviteollisuuden ekoprofiili

Tässä artikkelissa käsitellään PlasticsEuropen visiota ekojalanjäljestä: uraauurtavasta menetelmästä, jolla mitataan tuotteen ympäristövaikutusta. Artikkeli tukee chattia Isidro Quirogan kanssa toukokuussa 2009.

Entä jos ei olisi olemassa keinoa mitata tuotteen ympäristövaikutuksia? Joutuisimme arvailemaan, onko jokin saastuttavaa vai ei. Kun teollinen vallankumous 1800-luvulla oli kiivaimmillaan, havaittiin, että teollisuuden saasteet vaikuttivat ilmaan ja veteen, mutta kukaan ei ymmärtänyt kuinka laajoja seuraamuksia tällä olisi – esim. lämpötilannousu tai tulvat kaukaisissa maissa. Tiedämme nyt enemmän, mutta keskivertokuluttaja ei vieläkään tiedä niin paljon kuin voisi.

Jos emme ole varovaisia ja varmista, että tuotamme ja kulutamme kestävällä tavalla, planeettamme on pahassa pulassa. Ennen kaikkea meiltä puuttuu yhä uskottava, helposti ymmärrettävä ja kattava tapa mitata tuotteen vaikutusta.

Tänä päivänä on olemassa kirjava joukko erilaisia mittaustapoja kuten hiilijalanjälki, vesijalanjälki, kestävyysarviointi, yhteiskunnallinen jalanjälki ja cradle-to-cradle-sertifikaatti. Näistä tunnetuin on hiilijalanjälki. Sen, kuten kaikkien vastaavien menetelmien, heikkous on se, että se mittaa vain yhtä vaikutusta. Se ei aina ota huomioon sitä, että jotkut materiaalit, kuten muovi, säästävät käyttöaikanaan enemmän fossiilisia polttoaineita kuin niiden valmistamiseen kului.

Aidosti tasapainoinen ja mielekäs menetelmä ottaa huomioon monenlaiset tekijät, kuten ilmastonmuutos, otsonikato, happamoituminen, rehevöityminen, luonnonvarojen ehtyminen, myrkyllisyys, maankäyttö ja vesi. Ennen kaikkea tulosten tulee olla kuluttajien ymmärrettävissä.

Tätä ajatellen PlasticsEurope on perustanut tunnetuista asiantuntijoista ja akateemikoista koostuvan konsulttityöpajan kehittämään ekojalanjälkeä: uutta työkalua, joka olemassaolevan tiedon pohjalta rakentaa tieteellisesti pätevän ja silti helpostiymmärrettävän menetelmän. Ekojalanjälkityöpaja on osa PlasticsEuropen energiataloudellisuus- ja ilmastonsuojelutiimiä.

Muoviteollisuus on tosissaan kestävän tulevaisuuden suhteen – vuonna 2007 se tilasi tulevaisuustutkija Ray Hammondilta (joka myös isännöi FuturEnergia-chattia syyskuussa 2007) raportin haasteista, jotka maailma joutuu kohtaamaan vuonna 2030. Raportin perusteella on perustettu kolme tiimiä etsimään muoviteollisuuden osalta ratkaisuja näihin ratkaiseviin haasteisiin.

Tiimien jäsenet ovat muoviteollisuuden parhaita nuoria insinöörejä. Yksi tiimeistä, energiataloudellisuus- ja ilmastonsuojelutiimi, pani alulle PlasticsEuropen ekojalanjälkihankkeen.

Tiimien työskennellessä innovatiivisten ratkaisujen löytämiseksi tulevaisuutta varten on tärkeää, että PlasticsEurope saa nuoria mukaan pohdintaan. Hyvä tapa tähän on osallistuminen FuturEnergia -kilpailuihin. Kilpailujen kautta ideat saavat huomiota koululaisilta ja opiskelijoilta joka puolella Eurooppaa. Tarjolla on myös mahtavia palkintoja sekä tilaisuus ymmärtää paremmin näitä aiheita.

Lisää Isidro Quirogasta